Ryhmätyö: Ainoa keino kiivetä ...

26. syyskuuta, klo 10:02, seisoin päälle Gurla Mandhata 5 minun joukkuetovereiden: Sherpa Panuru, Mingma Chhiring, ja Karma Rita, ja kiipeilijöille Kirk Allen Stuart Sloat. Tehdessään 25502 jalka (7728 m) huipulle tämän kauko huippu Länsi Tiibetissä, meistä tuli ensimmäinen amerikkalainen joukkue tehdä niin ja vain 13 joukkue kiivetä huippu, koskaan.

Tyhjennä kaikissa mielessämme, oli kuitenkin, että emme olleet yksin huippukokouksessa. Pyrkimyksemme ja onnistumisia sinä päivänä oli mahdollista ainoastaan ​​toimia, uhrauksia ja omistautumista muun tiimimme. David Golden oli alas Basecamp, miehistöä radiot aikana meidän nousun. David oli huippukokous tavoitteita, ja antoi valtavasti työtä, mutta koska oikut korkealla voinut mukanamme alkuun. Cynthia Dodson oli alle samoin, vakio kannattaja koko meidän retkikunta. Ja, tietenkin, Pemba ja Bal Bahadur, meidän kokkeja, jotka pitivät meidät terve ja onnellinen – jos ei hieman tanakka! &Ndash; aikana koko retkikunta. (Olen pahoillani myöntää sitä, mutta Pemba todella tehnyt meistä Sushi … kyllä, sushi! &Hellip; kahdesti meidän retkikunta, ja molemmilla kerroilla yli 15000 jalkaa!)

Oli muita joukkuetoverinsa myös: henkilöstö Suuri Escapes, meidän Nepali vaatetusliike; Eric Simonson ja International Mountain Guides jotka suunnittelivat kaikki logistiikka; Pirjo DeHart, meidän nirso matkatoimisto; ja, tietenkin, meidän puolisot, ystävät, ja perheille, jotka tukivat meitä lukemattomin tavoin.

Ilman omistautumista, kovaa työtä, ja toimia kaikkien näiden ihmisten, unelmamme kiipeily Gurla Mandhata olisi koskaan voitu toteuttaa. Ja että on kauneus ja haaste, sananlaskun kaksiteräinen miekka, tiimityön.

vuori, kuten elämässä, harva meistä on kaikki tarvittavat taidot päästä meidän loftiest tavoitteita täysin omillamme. Sen sijaan luotamme erilaisia ​​ryhmä ihmisiä, joilla erilaisia ​​taitoja kaikki toi yhteen kollektiivinen pöytä jatkaa yhteinen tavoite … Luotamme joukkue. Tehokkuus - tai sen puutteesta - tiimimme voi merkitä eroa onnistumisen ja epäonnistumisen. Ja vuoristossa on, että panokset ovat korkeat: onnistua, ja asut kiivetä toinen päivä. Epäonnistuvat, ja tulet trail merkki rinteillä oman vuoren.

tiimi toimisi hyvin, on rukous saavuttaa tavoitteensa, jokaisen jäsenen tulee sitoutua, 100%, loppuun tavoite. Ei ole itsekkyyttä, ei varominen # 1 kustannuksella yhteinen tavoite. Olen on muistutettu tämän useammin kuin kerran.

Gurla Mandhata, päästyään alkuun, palasimme aina 17000 jalka Tarkennettu Basecamp iltana. Seuraavana päivänä, vaikka selkeitä ja teräviä, oli nuking: jet-stream tuulet keräsi vuori, madaltaminen teltat ABC ja piiskaaminen plumes lunta ylhäällä saavuttaa huipun. Se kirjaimellisesti kuulosti Tavarajuna oli jyrinä pitkin korkea harjut. Olisimme yrittäneet huippukokousta kyseisenä päivänä olisimme suljettu tuulen parhaimmillaan, frostbitten ja kuolemanvaarassa pahimmillaan.

Samoin minun ensimmäinen Everest retkikunnan – 1999 Mallory & Irvine Tutkimus Expedition – onnistuimme löytää edelleen edelläkävijä kiipeilijä George Leigh Mallory klo 27000 jalkaa aamulla 1. toukokuuta. Seuraavana aamuna, ensimmäinen wisps monsuuni saavuttanut huippunsa, vapauttamalla 6 tuumaa lunta matkan varrella. Mallory &'; ruumis kokonaan peitossa, joita tuore viltti valkoinen.

Molemmissa tapauksissa 24 tunnin viive, yksi itsekäs teko tahansa ryhmän jäsen, yksi henkilö katselee ulos oman edun sijaan edun joukkue ja sen tavoitteet, ja meidän saavutukset olisi koskaan ollut mahdollista. Kaksikymmentäneljä tuntia. Yksi itsekäs teko. Yksi raukeaa joukkue omistautumista. Ja kaikki kovaa työtä, suunnittelu, ja vaivaa olisi hukkaan.

Meidän on todellakin joukkue saavuttaa meidän ylevä tavoitteita, toteuttaa meidän suurin unelmansa. Emme voi mennä yksin. Mutta, menestyä, meidän on valittava tiimimme viisaasti: ne on omistettu, vahva, ja täysin sitoutunut lopullinen päämäärä. Vasta sitten voimme alkaa kiivetä huipulle.
.